Kerrotko lapsillesi Jeesuksesta? Tai kerrottiinko sinulle kun olit lapsi?

Äitini on ollut taivaassa jo yli 10 vuotta. Mietin hiljattain, mikä äitini opetus oli arvokkainta, näin jälkikäteen ajateltuna. Huumorintaju? Villahousut ? Ehkä nuokin ovat tärkeitä asioita, mutta ehdottomasti tärkeintä oli se, että hän kertoi Jumalasta. 

Hän ei ollut kovin hyvä puhuja, eikä hän kertonut Jumalan siunauksista tai rukousvastauksista juurikaan, eikä myöskään armosta tai Jeesuksesta. Jostain minä lapsena opin, että Jumalalta voi pyytää rukouksella apua ja rukoilin lapsuudessa ainakin silloin tällöin. Joko sen opetti minulle mummoni tai äitini, siitä ei ole muistikuvaa. En paljoa muista äitini sanoja, mutta ainakin hän sanoi, että Jumala näkee kaiken. Kovin monia todistuksia Jumalasta en saanut, mutta se vähäinenkin todistus kylvi minuun uskon siemenen, joka ajan myötä alkoi kasvamaan ja syventymään minussa.

Raamatussa sanotaankin, että Jumalan Sana ei tyhjänä palaa takaisin. Todistuksen antavat ihmiset, mutta Jumala tekee sitten lopullisen työn. Se on hyvin lohdullista, varsinkin niille, jotka ovat kertoneet Jumalasta, mutta eivät ole nähneet vielä uskon heräämistä kuulijoissa. Usko voi herätä joillakin ihmisillä nopeasti, joillakin sen kypsyminen kestää vuosia. 

Jeesuksesta kertominen omille lapsille on paras perintö, mitä lapsille voi jättää. Mikään rahallinen omaisuus ei sitä voi korvata, sillä ne jäävät tänne, kun meistä jokainen vuorollaan siirtyy ajasta ikuisuuteen. Sielun pelastus on arvokkain asia elämässä ja toki jokainen uskova aikuinen toivoo, että jälkikasvukin pelastuisi. Pitäisi vaan muistaa puhua Jeesuksesta luonnollisena, elämään kuuluvana asiana, vaikka vähän kerrallaan.

Mielestäni tärkein asia on kertoa lapselle: 'Jeesus rakastaa sinua'. Sillä kukaan, jota Jeesus rakastaa, ei ole koskaan yksin, vaikka elämä haastaisi monin tavoin. Jumala auttaa selviämään haasteista ja näyttää oikean tien. Jokaisella on oikeus kuulla Jeesuksen rakkaudesta ja hänen halustaan suojella ja pelastaa pahoilta teiltä ja kadotukselta. 

Lapselle puhuessa pitää puhua siten kuin lapsi ymmärtää asioita kehityksensä mukaisesti. Synnistä ja kadotuksesta puhuminen voi järkyttää pientä lasta, sillä lapsella ei ole elämänkokemusta käsitellä mielessään kaikkea mitä hän kuulee. Sen vuoksi lapselle puhutaan lempeästi ja lohduttavasti taivaallisesta Isästä, joka rakastaa kaikkia lapsia hyvinä ja huonoina päivinä. Kun lapsi rukoilee, Isä kuulee ja lähettää enkelit auttamaan. Jumala kyllä erottaa lapsen ja aikuisen toisistaan ja osoittaa ymmärrystä pieniä kohtaan.

Kukapa ei haluaisi lapselleen taivaallista suojelua? Jumala pystyy moneen sellaiseen asiaan, mihin lapsen vanhemmat eivät kykene. Vanhempien silmät eivät ole aina kaikkialla, mutta Jumalan silmät ovat. Lasten puolesta on hyvä rukoilla päivittäin, eikä vasta sitten, kun on jotain ongelmia.

Monet vanhemmat karkottavat lapsensa tai aikuiset lapsensa kauas pois Jumalan luota sillä, että he puhuvat vain negatiiviseen sävyyn Jumalasta ankarana Isänä. Pelottelu ja lakihenkinen käskytys ei useimmiten herätä uskoa, vaan saa kuulijan vihaamaan Jumalaa. Armon ja rakkauden pitää tulla ensin, muuten kuulija sulkee korvansa. Jos olet saanut Jumalalta rukousvastauksia, niistä kertomalla on aina hyvä aloittaa. Se todistaa lapselle - tai kenelle tahansa - että Jumala elää, kuulee ja auttaa meitä.

"Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, 

on Jumalasta syntynyt; 

ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt,

rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.

Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia,

kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä.

Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;

sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; 

ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.

Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo,

että Jeesus on Jumalan Poika?"

- 1. Johanneksen kirje 5: 1-5 

❤

"Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iänkaikkinen elämä. 

Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. 

Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet."

- 1. Johanneksen kirje 5: 13-15 

Voin omalta osaltani todistaa tuon viimeisen lauseen totuuden. Se oikeasti tulee, mitä rukouksessa  pyydämme, kun jaksamme uskoa siihen, että Jumala auttaa. Luottamuksen täytyy olla jo rukoillessa, eikä vasta sitten, kun vastaus on tullut. Se voi tuntua utopialta, mutta niin se vain on, se on Jumalan laki, että hän auttaa niitä, jotka luottavat häneen. 

Ajattele, jos taivaan portilla vasta ymmärrät tuon lupauksen, eikö se kaduttaisi, ettet uskonut aiemmin? Jäitkin paljosta elämässä vaille, kun et uskonut Kaikkivaltiaan Herran rakkauteen. Luota Jumalaan, ole kärsivällinen, äläkä pelkää mitään. Jeesus on kanssasi, jos olet ottanut hänet Vapahtajaksesi. Runsaasti siunausta!