Uskon täytyy olla palavaa

Uskon alkutaipaleella useimmat haluavat kuulla vain hyvää sanomaa, kuten todistuksia Jumalan siunauksista ja rukousvastauksista. Niin sen pitääkin mennä, jokainen käy läpi ensivaiheen ennen uskon syventymistä. 

Kun Pyhä Henki saa kasvattaa, uskova alkaa ymmärtämään Raamatun Sanaa. Jumalan käskyistä tulee tärkeämpiä, vaikka alussa niiden merkitystä ei ymmärtäisikään kunnolla. Uskova alkaa tiedostamaan sitä hengellistä sodankäyntiä, mitä maailmassa käydään hyvän ja pahan välillä. Ns. 'pehmousko' väistyy todellisen tietämyksen kasvaessa. Jumala johdattaa uskovaa vähitellen syvempään ymmärrykseen, koska kaikkea hengellistä tietoa on vaikea sisäistää kerralla. 

Heprealaiskirjeessä muistutetaan hengellisiä opettajia:

"Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. 

Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. 

Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta."

- Hepr. 5: 11-14

Kirje näpäyttää hengellisiä opettajia, että heidän tulisi olla uskossaan jo korkeammalla tasolla. Viimeisessä lauseessa sanat: 'ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta', on osuva kuvaus siitä, miten uskon syventyminen vaikuttaa ihmiseen. Pyhä Henki avaa uskovan silmät totuudelle, kun hän pääsee Jeesuksen Kristuksen kautta kasvattamaan uskovaa.

Uskossa ei pidä olla veltto, sillä se voi hukkua maailman houkutuksiin. Ajatusmaailmasta tulee arkinen, maallinen ja pinnallinen, jos uskoa ei pidä elävänä Jumalan Sanalla ja rukouksella. Maallisuus alkaa vähitellen aiheuttamaan stressiä, toivottomuutta ja rauhattomuutta ihmisessä. 

Eräs pastori sanoi, että hän on seurakuntalaisten kanssakulkija, ei edelläkävijä. Pastorit ovat kuitenkin seurakunnan paimenia ja paimenten pitää osata ohjata laumat oikeaan suuntaan. Jos pastorit eivät ole edelläkävijöitä, laumat hajaantuvat, kokevat turvattomuutta ja etsivät turvaa ehkä sitten vääristä paikoista. 

Tämä artikkeli ei koske vain pastoreita, vaan kaikkia uskovia. Jokaisella uskovalla on oma vastuu uskon ylläpidosta ja siinä kasvamisesta. Vastuuta uskon laadusta ei voi ulkoistaa kenellekään, ei edes Jumalalle yksistään. Jeesus kertoi, että lavea tie vie kadotukseen, mutta ahdas polku pelastukseen. Se ei tarkoita 'ahdasmielistä uskoa', vaan oikeaa uskon polkua, jossa usko on elävää ja palavaa. Kaikilla on mahdollisuus löytää se pelastuksen polku, kun vain itse etsii ja janoaa sitä. 

Ensimmäinen askel uskon polulla on olla rehellinen ja avoin Jumalalle. Tunnusta kaikki syntisi Jumalalle, Jeesuksen nimessä, ja usko saavasi ne anteeksi. Jumala armahtaa niitä, jotka turvautuvat Jeesuksen lunastamaan armoon. Armon jälkeen saat Pyhän Hengen kasteen opastamaan kaikilla teilläsi oikeaan suuntaan. Mitä enemmän luotat Herraan, sitä enemmän saat tietoa ja siunauksia häneltä. Jumalan ohjauksessa on hyvä olla ja elää. Kun Jeesus on kanssasi, et ole koskaan yksin ja sinulle varataan ikuinen taivaspaikka, missä ei ole kuolemaa eikä kärsimystä. Siunausta sinulle!

"Niin Jeesus taas puhui heille sanoen:

'Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, 

vaan hänellä on oleva elämän valkeus'." 

- Joh. 8: 12