Rakkaus on enemmän kuin ihana tunne

Useimmat ihmiset tietävät, miltä rakkaus tuntuu; se on onnellisuutta, hellyyttä, iloa ja parisuhteessa myös intohimoa. Kipu rakkaudessa tulee siitä, että kaikki asiat eivät ole hyvin. Me elämme langenneessa maailmassa, jossa on paljon kiusauksia ja muuta vaivaa. Parisuhteen rakkaus voi särkyä luottamuksen puutteeseen, kärsimättömyyteen, ahneuteen ja itsekkyyteen. Silloin rakkauden asenne ei ole ollut oikea. 

Apostoli Paavali, joka itse ei elänyt parisuhteessa, eikä hänellä ollut omia lapsia, osasi Pyhän Hengen ilmoittamana kertoa, miten rakkaus asennoituu toiseen ihmiseen. Rakkaus on siis muutakin kuin ihana tunne, se on myös oikea asenne, jolla rakkautta pidetään yllä ja vaalitaan. Parisuhteessa oikeaa asennetta vaaditaan molemmilta osapuolilta, jotta rakkaus pysyy kukoistavana. Vanhemmuuden rakkaus on pyyteetöntä ja anteeksiantavaa, ohjaavaa ja tukevaa. Rakkaus omia vanhempia kohtaan on anteeksiantavaa ja vanhempien elämän ehtoopuolella myös hoivaavaa ja ymmärtävää.

Tämä Paavalin määritelmä rakkaudesta on monille tuttu, mutta se on enemmän kuin kaunis loru. Jokaista lausetta on hyvä jokaisen ajatella omalle kohdalle; toteutanko minä noita rakkauden määreitä jokapäiväisessä elämässä? Paavali kirjoittaa myös meidän suhteestamme Jeesukseen ja hänen uudesta tulemisestaan, jolloin ymmärrämme viimein kaiken. Suhteessa Jeesukseenkin rakkaus on tärkeintä.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, 

olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet 

ja kaiken tiedon, 

ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, 

mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, 

ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, 

ei se minua mitään hyödyttäisi.

 

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä;

rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, 

ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;

kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

 

Rakkaus ei koskaan häviä;

mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, 

minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; 

kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, 

mutta silloin kasvoista kasvoihin;

nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, 

niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

 

Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;

mutta suurin niistä on rakkaus."

- 1. Kor. 13: 1-13