Jokainen aito kristitty on pappi ja kuningas

Martin Luther, saksalainen munkki, joka eli keskiajalla, naulasi teesejä kirkon oveen, sillä hän tahtoi puhdistaa uskonkäsityksiä vääristä opeista. Hänen opetuksiinsa perustuu luterilainen uskonoppimme.

Monet ymmärtävät pappeuden niin, että papit ovat koulutettuja kirkon virkaa suorittavia henkilöitä, mutta Luther opetti Raamatun sanaan tukeutuen jokaisen kristityn pappeudesta ja kuninkuudesta näin:

"Kristus on meidän ainoa ylipappimme ja kuninkaamme. Mutta hän ei pidä pappeutta ja kuninkuutta vain itsellään. Hän antaa ne jokaiselle, joka uskoo häneen. Me olemme pappeja, arvollisia astumaan Jumalan eteen."  

"Jokainen kristitty on kuningas itseään varten ja pappi toisia varten. (Rex pro se, sacerdos pro aliis.) Pappeus on korkeampi kuin kuninkuus, sillä se ulottuu kauemmas." (mutta kukaan ei ole pappi itselleen) 

"Rukous ja opetus ovat pappien velvollisuuksia, joita ei voi myöntää kenellekään epäuskoiselle. Epäuskoisten rukoukset ovat syntiä."

Jopa koulutetut pastorit ovat velvollisia kuuntelemaan seurakunnan kristittyjä, joiden kautta Pyhä Henki heille puhuu. Jokainen uskova voi opettaa toista uskovaa Hengessä. Näin rakennetaan 'Kristuksen kirkkoa', johon kuuluvat todelliset kristityt, joilla on Pyhä Henki. Tämä on eri asia kuin miten kirkko yleensä ymmärretään. Ulkopuoliset eivät näe, ketkä kuuluvat Kristuksen kirkkoon.

"Kristityn 'kuninkuus' koskee häntä itseään. Se merkitsee, että kristitty on uskon kautta korotettu niin korkealle kaiken yläpuolelle, että hän on hengellisessä mielessä kaiken herra. Mikään ei voi estää hänen pelastustaan. Päinvastoin, kaiken pitää palvella ja edistää sitä, kuten Paavali opettaa, Room. 8:28: 'Kaikki yhdessä vaikuttaa Jumalan valittujen parhaaksi, niin elämä, kuolema, synti, hurskaus, hyvä, paha, ja mikä tahansa muu'. Samoin 1. Kor. 3:22: 'Kaikki on teidän, elämä ja kuolema, kaikki nykyiset, kaikki tulevaiset,.. jne.' 

Edellistä Lutherin opetusta ei pidä käsittää väärin. Se ei tarkoita sitä, että kristitty olisi muiden ihmisten yläpuolella, sillä Jumalan armo koskee kaikkia, jotka haluavat sen ottaa vastaan. Me elämme armon aikaa. Paremminkin tuon lauseen ymmärtää, kun tähdentää sanoja 'hengellisessä mielessä', eli uskon kautta, Jumalan lapsina ja hänen suojatteinaan, me kristityt olemme pahojen voimien yläpuolella.

"Se ei ole todellinen kristitty, joka ei rakasta lähimmäisensä pelastusta yhtä paljon kuin omaansa."

Lutherin mielestä jokainen kristitty voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, varsinkin silloin, jos virkapappia ei ole paikalla. Luther tiivisti opetuksen Vähä Katekismuksen sanoin: 

"Otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikäänkuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä."

Jumala puhuu kristityn kautta. Jumala on itse läsnä tässä sanassa ja antaa armonsa niille, jotka kaipaavat Jumalan puoleen. Synninpäästö ei saa olla epävarma tai sisältää ehtoja. Jumala unohtaa ihmisen synnit, kun ne on kerran anteeksi pyydetty ja anteeksi saatu. Siihen samaan pyyteettömään armoon kristityn pitää kyetä antaessaan synninpäästöä lähimmäiselle. Synninpäästön voi antaa vain aito uskova, jolla on Pyhä Henki. Synninpäästön jälkeen kristityn velvollisuus on antaa lempeää ja viisasta ohjausta uskon tielle.

Martin Luther, 1528

Taiteilija Lucas Cranach vanhempi.

Public Domain